saapuvat ja lähtevät
Naapuritontilla on metallipaja, jonka nosto-oven selkeä viesti puhuttelee - saapuvat / lähtevät. Olen tätä usein ohikulkiessani mietiskellyt ja näen teemassa yhteyden ihmisyyteen. Tällä kertaa pientä ihmistä kummastuttaa, miksi jotkut meistä ovat saapuvia ja jotkut lähteviä?
Kesän välitila
Kesäisin meidän eteinen täyttyy hiekasta, ruohosta, sandaaleista, kumisaappaista ja lenkkareista. Kun hyttysverhon läpi jatkaa kohti keittiötä, lattioilla lojuu kangaskasseja, kestokasseja ja muita nyssyköitä, jotka ovat juuri saapuneet ja odottavat tyhjennystä. Pöydällä vesipulloja, smoothie kippoja, muovirasioita, aurinkorasvaa. Uimavarusteet kuivuvat keittiön tuolien selkänojilla, aina valmiina lähtöön. Autossa on koko kesän joogamatto ja piknikviltti, koska eihän ikinä tiedä, milloin on tarve päästä matolle. Kesä on minun kotona korostetusti lähdön ja saapumisen välitila.
lähdön huumaa
Olen aina ollut lähtöjä rakastava. Lähtöön liittyy uuden odotus, jännitys ja ihmetys. Tästä syystä olen koko aikuisikäni tuhlannut kaiken rahani matkusteluun. Ja matkalle menen mieluiten reppu selässä, ilman turhia kantamuksia, koska sillä tavoin mahdollistuu kepeästi reissut junalla, skootterilla tai moottoripyörällä. Saapuminen sen sijaan on tuntunut ahdistavalta. Saapuminen on tarkoittanut minulle tylsää arkea, tylsiä rutiineja, samoja ihmisiä ja samoja tekoja. En ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat olleet 40 vuotta samassa työpaikassa ja asuneet kahdessa osoitteessa koko ikänsä. Ihmisiä, jotka viettävät vapaa-aikansa kotipihalla samojen lapsuuden ystävien kanssa.
Lähtöidentiteetistäni kertoo myös muuttojen määrä. Olen asunut virallisesti 19 eri osoitteessa ja epävirallisesti yli kahdessakymmenessä. Tätä en suoranaisesti kutsu hauskaksi. Toki myös muuttopuuhiin tottuu ja mitä useammin muutat, sitä vähemmän “turhaa” tavaraa kertyy nurkkiin. Tästä kertoo myös se, että tämän hetkiset ruokailuastiamme kolmen - viiden hengen perheessämme mahtuvat yhdelle avohyllylle. Paljon on jäänyt tavaroita ja koteja taakse, kenties paljon uusia on vielä edessäpäin. Osa lähdöistä ovat olleet kivuliaita, täynnä luopumista ja vaikeita päätöksiä, osa jännittäviä uusia seikkailuja.
ääritilat
Lähteminen liittyy varmasti myös impulsiiviseen luonteeseeni. Impulsiivisuus, rohkeus ja tekemisen meininki ovat hyviä asioita. Mutta myös omaa ja läheisten elämää kuormittavaa. Impulsiivinen ihminen on myös ääritilojen ihminen. Tunteet kulkevat salamana laidasta laitaan, teot myös. Perusmentaliteettina tehdään täysillä tai ei ollenkaan, tunnetaan kunnolla tai ei lainkaan, möllötetään tai hikoillaan.
Minulle tästä on muodostunut paljon iloa, mutta myös haasteita. Mutta ilman luontaista kykyäni innostua ja tarttua toimeen, en olisi perustanut Himmaa studiota. Tekemisen sijaan voisin vieläkin istua kotisohvalla harmittelemassa maailman menoa tai tuskailemassa arvojen vastaista työkulttuuria. Vaikka Himmaa ei syntynyt hetken mielijohteesta, oli itse perustamisprosessi vain kuukauden intensiivinen työ - ideasta (oma palautumisstudio) toteutukseen (Himmaa Oy perustettu).
Yrittäjyys pitkän matkan juoksuna
Mitä syvemmälle joogaan ja palautumisen tekniikoihin olen päässyt, sitä tasapainoisemmaksi mieleni on tullut. Oma yritys on myös kasvattava. Puolen vuoden jälkeen ymmärsin, että tässä ollaan nyt juoksemassa ultrajuoksua, ei lyhyen matkan sprinttiä. Yrittäjyys jos mikä vaatii pitkäjänteistä, joustavaa ja tasapainoista mieltä.
Saapumisen nautintoja
Oman jaksamisen kannalta on tärkeää, että pyrkii äärilaidoilta kohti keskustaa. Saapumisistakin voi nauttia. Minulle saapuminen kotiin, omaan studioon, tuttujen asioiden, tilojen ja tekojen äärelle luo raameja ja turvallisuutta elämään. Aikaisemmin pidin sitä tylsänä, nyt viisautena. Koko ajan ei tarvitse olla liikkeessä, lepo ja oleminen on meille yhtä tärkeää kuin liike ja toimeliaisuus.
Olen opetellut nauttimaan saapumisesta kotiin (oma sänky, tyyny, pimennysverhot). Kykenen tekemään arkisia asioita ilman, että vedän niistä kierroksia ahdistukseen asti. En vieläkään nauti kaupassa käynnistä, “mitä tänään syödään” keskusteluista, imuroinnista tai keittiön siivoamisesta. Mutta pystyn elämään niiden kanssa.
Aikaisemmin muutin asunnosta pois, kun sisäänmuutossa pestyt ikkunat olivat harmaan hiekan peitossa ja kaipasivat uutta pesua. Elin aikoinaan laukku valmiiksi pakattuna uusia lähtöjä varten. Nyt puran laukkuni saapumisen jälkeen, asetun aloilleni, kiertelen hermostuneena ympäri kotia kunnes annan itselleni luvan pysähtyä, kellahtaa sohvalle ja avata telkkarin.
Palautumisen status quo
Olenkin ikuisesti kiitollinen joogalle sekä kyvylleni säädellä omaa hengitystäni ja hermostoani liikkeen ja levon symbioosissa. Välillä epäonnistuen siinä kunnolla, mutta yhä useammin koen onnistumisen tunteita. Tämä kyky on myös palautumistaitojen ytimessä - etsimme tasapainotilaa, status quota, johon palaamme uudelleen ja uudelleen. Tätä taitoa voit treenata minun kanssa läpi kesän Himmaa Himassa-kesäkurssilla. Tule mukaan ja anna itsellesi palautumisen lahja.
Miltä lähtemisen ja saapumisen ajatukset kuulostavat? Jaatko samoja tunteita, vai oletko ymmällä mistä puhun?
Leppoisia saapumisen ja lähtemisen kokemuksia kesääsi,
